Maahanmuuttaja kotoutuu ruokapöytään

31.01.2018

Maahanmuuttajia on kahdenlaisia. On niitä, jotka tulevat uuteen maahan työn, opiskelun tai adoption vuoksi tai ulkomaalaisen avioituessa suomalaisen kanssa ja perustaessa perhettä tänne. Viime aikoina kuitenkin enemmän keskustelua ovat saaneet aikaan pakolaisina maahamme tulleet. Osa heistä jää tänne, osa lähtee takaisin tai muualle, jossa olosuhteet ovat heidän mielestään suotuisemmat uudelle elämänvaiheelle.  Kotoutuminen on tärkeää kaikille, olivatpa he sitten vain lyhyen aikaa hakemassa turvaa tai sitten jäämässä pitemmäksi aikaa tai jopa loppuelämäkseen Suomeen.

Kotoutumisen onnistumisessa ruualla on hyvin keskeinen asema. Jos koko elinympäristö on erilainen kuin omassa kotimaassa, henkilökohtainen viihtyminen tai turvallisuuden tunteminen on hyvin heikkoa. Ruokaan liittyy paljon kulttuurisia tekijöitä, mutta sitä määritellään myös osana uskontoa. Jos taustalla on lisäksi ravinnon puute, ravitsemukseen joudutaan paneutumaan erityisellä huolella.

Kehittyneistä tulevat maahanmuuttajat, jotka ovat tottuneet muihin kulttuureihin, suhtautuvat uudenlaiseen ruokatarjontaan yleensä kiinnostavana uutena kokemuksena ja ravinnosta tulee harvoin ongelmaa. Pakolaisena maahan tulevalle uudenlainen ruoka voi olla ahdistavaa outoudessaan, vaikka ylipäätänsä ravinnon riittävässä saannissa olisi jo kotimaassa tai pakomatkalla ollut ongelmia.

Koska pakolaisille on usein taustalla jo pitkäaikaistakin vajautta ravinnon saannissa, tarjottavaan ruokaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Varsinkin raskaana olevat tai imettävät äidit ja kaikenikäiset lapset ja nuoret ovat sekä kokemusten että tutkimusten mukaan aliravittuja.  On muistettava, että viime aikoina Suomeen tulleet pakolaiset tulevat jo pitkään sotaa käyneistä maista. Lähtömaissa sodasta johtuen ruuantuotanto on saattanut olla pysähdyksissä monestakin syystä; viljaa eikä kasviksia ole voitu viljellä, koska ei ole saatu siemeniä, kasteluun ei ole saatu vettä, kun sähköä ei ole ollut saatavilla, sadonkorjuu ei ole onnistunut, koska traktoreihin ja leikkuupuimureihin ei ole saatu polttoainetta jne. Lisäksi kotitalouksissa ruuanvalmistus on ollut vaikeaa, jos raaka-aineita ylipäätänsä on saatu, niin ei ole ollut puhdasta vettä, sähköä tai kaasua. Kaupat on pommitettu hajalle tai ryöstetty.

Pakolaisleireille ei aina ole saatu riittävästi ruokaa tai puutteellisissa oloissa se on päässyt pilaantumaan. Usein sairastuminen ripuliin epähygieenisissä oloissa on lisännyt riskiä aliravitsemukseen, koska syöty ruoka ei ole imeytynyt. Tällaisten taustatekijöiden aiheuttamana pakolaislasten kasvu ja kehitys on jäänyt jälkeen ja raskaana olleiden äitien sikiöiden kehitys häiriintynyt.

Ravitsemustilan parantamiseen on puututtava välittömästi. Sen ohella turvallisuuden tunteen vahvistuminen on kotoutumiselle välttämättömiä. Ruoka-aine- ja lajivalikoimaan on perehdyttävä ja pyrittävä saamaan ruokaan pakolaisille tuttuja elementtejä, kuten kulttuurin/uskonnon sanelemien vaatimusten huomioiminen. Tällaisissa tilanteissa ei kannata jääräpäisesti pitää kiinni ajatuksesta ”maassa maan tavalla”. Ravitsemustilan parantamisessa on riittävä energian ja proteiinin saanti ensisijalla, joka voidaan toteuttaa tutuilla rasvoilla ja soveltuvalla lihalla, kalalla ja kananmunilla, joita pakolaisten omia reseptejä käyttämällä saadaan heille maistuvaa ruokaa.