Miten ravinnolla tukea lääkkeen tehoa?

10.06.2020

Monelle meistä on tuttu lääkkeisiin liittyvät maininnat ”otetaan ennen ateriaa/aterian yhteydessä/tyhjään mahaan jne.” Toisaalta voi olla kehotuksia syödä hyvin lääkkeiden oton yhteydessä tai välttää ruokailua kahteen tuntiin, kun otat lääkkeen. Jotain yhteistä lääkkeillä ja ruualla on siis olemassa, kun ohjeita niiden samanaikaisesta käytöstä annetaan. Onko ohjeista apua ja ymmärretäänkö, miksi näitä ohjeita annetaan?

Samaa reittiä elimistöön

Lääkkeet (suun kautta otettavat) ja ravinto kulkevat samaa reittiä elimistössämme; suuhun, ruokatorveen, mahaan, suoleen, maksaan, verenkiertoon, munuaisiin ja lopulta jäänteinä virtsan kautta pois elimistöstä. Joskus saman reitin yhtäaikaisesta käytöstä on hyötyä ja joskus paljonkin haittaa. Jommankumman lääkkeen tai ravinnon hyöty voi jäädä saamatta. Useille on varmaan tuttua varoitus välttää greippimehua tiettyjen lääkkeiden kanssa tai maidon juomisesta joidenkin antibioottikuurien aikana. Alkoholista varoitetaan myös lääkkeiden yhteydessä. Ohjeilla minimoidaan yhteisvaikutusten haittoja. Olisi hyvä ymmärtää, miksi ohjeita annetaan ja että niitä kannattaa noudattaa.

Apteekista saa asiantuntevaa ohjausta ja lääkepakkausten mukana tulevasta tiukkaan taitellusta paperista löytyy lääkkeen ottamiseen liittyviä neuvoja, usein tosin vaikeasti ymmärrettävässä muodossa pienellä ”präntillä”. Netistäkin voi löytyä tietoja. Asiantuntija-apu on aina paikallaan mitä useampia lääkkeitä on käytössä, sillä lääkkeillä keskenään voi olla haitallisia yhteisvaikutuksia, jotka eivät tule ilmi yhden lääkkeen käytön aikana.   Lääkkeistä on tärkeää saada niissä oleva lääkeaine mahdollisimman tehokkaasti vaikuttamaan. Toisaalta jotkut lääkeaineet muodostavat muutamien ravintoaineiden kanssa sellaisia yhdisteitä keskenään, että kummastakaan ei ole hyötyä.

Ruoka yleensä hidastaa lääkkeen imeytymistä, jos lääke otetaan ruokailun yhteydessä. Joskus näin on tarpeenkin, kun käytössä on lääke, josta vaikuttavan aineen pitää vapautua hitaasti elimistön käyttöön. Vastaavasti joidenkin lääkkeiden täytyy päästä nopeasti ohutsuoleen ja maksaan, jolloin ne otetaan hyvissä ajoin ennen ruokailua. Tyhjään mahaan ottaminen tarkoittaa 2 tuntia ruokailun jälkeen, mutta myös hyvissä ajoin ennen ruokailua. Varsinkin rasvainen ateria ”viipyy” mahalaukussa pitkään. Joidenkin sairauksien hoidossa käytettävien lääkkeiden oton ja muutamien ravintoaineita sisältävien ruoka-aineiden syömisen välillä täytyy olla useampia tunteja. Esimerkiksi proteiinipitoiset ruoka-aineet, kuten maitotuotteet, kanamuna, liha- ja kalatuotteet sekä soija- ym. kasviproteiinipitoiset ruoka-aineet tulisi nauttia useamman tunnin päästä siihen nähden, miten Parkinsonin taudissa käytettävän Levodopan annostus on aikataulutettu. Tämä johtuu siitä, että proteiinien aminohapot ja lääkeaine tarvitsevat samaa kuljetustapaa siirtyessään elimistössä ja kilpailevat näin keskenään.

Haasteet ravinnon ja lääkkeiden yhteiselossa

Alussa mainittu greippimehu, itse asiassa kaikki sitrushedelmät, sisältävät useiden lääkeaineiden normaalia hajoamista estäviä aineita aiheuttaen lääkkeen pitoisuuden vaarallisen kohoamisen elimistössä. Henkilön käyttäytyminen voi alkaa muistuttaa esimerkiksi humalaisen toikkarointia.  Myös useilla luontaistuotteilla on samanlaisia vaikutuksia lääkkeiden kanssa, joten on tärkeä kertoa niiden käytöstä hoitavalle lääkärille kuin myös apteekissa.

Varsinkin ikääntyneillä on useita lääkkeitä, jotka saattavat välillisesti tai suoraan olla edistämässä vajaaravitsemusta. Suun kuivuminen syljen erityksen vähetessä sekä maku- ja hajumuutokset vähentävät ruokahalua, kun mieliruuatkin tuntuvat jäävän ”kurkkuun” tai maku muuttua omituiseksi. Tämä olisi syytä muistaa, kun ihmetellään ruokahalun vähenemistä. Vielä joskus lääke saatetaan murskata tai kapseli avata ja sekoittaa lääke vastahakoisen henkilön ruuan joukkoon. Varmasti ruoka maistuu kamalalta, mutta myös lääkkeen teho on menetetty, sillä ruuan kuumuus ja esim. happamuus muuttavat lääkkeen imeytymiskelvottomaan muotoon. 

Hyvä ravitsemus edellytyksenä voimakkaille lääkehoidoille

Syöpähoitojen yhteydessä pitäisi kiinnittää huomio potilaan ravitsemustilan säilymiseen hyvänä. Tutkimuksin on osoitettu, että niin sytostaattihoitoihin kuin sädehoitoon liittyen hyvä ravitsemustila lisää ko. hoitojen onnistumista. Kun aloitetaan syövän hoitoa, tulisi potilaan mieliruuat olla tiedossa, sillä päinvastoin kuin olettaisi, niiden syömistä tulisi välttää. Kun hoitoon usein liittyy pahoinvointia, voivat mieliruuat muuttua suussa pahalta maistuviksi tai niihin liittyä muuten epämiellyttävä tunne. Ennen hoitoa ja hoidon jälkeen on pyrittävä hyvään ravitsemustilaan mieliruuilla ja muutenkin monipuolisella ruokavalikoimalla. Sädehoito puolestaan vaikuttaa usein limakalvojen kuntoa heikentävästi, joten ravintoaineiden imeytyminen heikkenee. Etukäteen ravitsemustilan kohentaminen on tärkeää monipuolisesti valituilla ruoka-aineilla ja tarvittaessa apteekista saatavilla kliinisillä ravintovalmisteilla. Hyvässä ravitsemustilassa oleva syöpäpotilas kestää paremmin koviakin hoitoja ja kuntoutuu nopeammin. 

Tukea ammattilaisilta

Kaikille lääkityksestä kiinnostuneille on apteekki paras tietojen antaja, kun koko lääkitysrepertuaaria tarkastellaan huolellisesti yhdessä apteekkihenkilökunnan kanssa. Mitä vanhemmasta henkilöstä on kyse tai mitä useampi lääke on käytössä, sitä tärkeämpää on ajantasaistaa lääkkeiden annostukset. Hoitava lääkäri tietää, miten elimistön kyky käsitellä lääkkeitä heikkenee iän myötä. Hän voi tarpeen mukaan pienentää annostusta, jättää liiat lääkkeet pois tai vaihtaa toiseen lääkkeeseen. Ravintoaineiden tarve kuitenkin säilyy samana tai jopa kasvaa iän myötä, joten siitä syystä lääkkeiden ja ravinnon välinen oikea keskinäinen suhde on tärkeä hyvinvoivaan vanhuuteen.